Lataa PDFUUKSUNJOKI
Teksti ja kuvat: Pekka Pouhula Videon musiikki: Heikki Hirvonen
Kävin pitkästä pitkästä aikaa laskemassa koskia. Juri Sevrjukov Joensuusta kyseli talvella, josko lähtisin Uuksunjoelle koskenlaskuun keväällä toukokuussa 2014. Talvella lähetetyssä Erätulilla-ohjelmassa oli pätkä edellisen kevään Uuksunjoen laskusta, jossa Juri oli oppaana ja järjestäjänä. Katsoin tv-ohjelman ja rupesin muistelemaan vanhoja koskenlaskuja, kiinnostuin ja innostuin. Tv:ssä kaikki tuollainen näyttää ihan helpolta ja kosket pieniltä liruilta. Ajattelin, että kyllähän minäkin vielä tuohon pystyn.
Lainasin vanhan koskarini, jonka olin myynyt yli kymmenen vuotta sitten. Vanha kunnon Prijonin Iso Taifun, nojatuolimatkaa koskissa. Vuonna 1989 vetäisin samalla taifuunilla ACR:n puoli maratonin, n.270 km viikossa Kilpisjärven ja Tornion välillä.
Jukka, Pekka Pouhula, Olga, Teija, Kimmo, Eveliina ja Juri
Perjantaina 16.5. ajettiin Uuksuun kolmella autolla, ja meitä oli yhteensä 6 henkilöä. Joensuusta Eveliina, Teija, Jukka ja Juri. Etelästä Kimmo ja minä Rantasalmelta. Majoituttiin kahteen mökkiin Uuksun kylällä sijaitsevassa lomakylässä. Minä tosin nukuin teltassa, sillä siellä oli viileämpi nukkua ja kuunnella samalla joen kohinaa.
Aamupalan jälkeen nostimme kajakit ja melontakamat Olgan Uatzin kyytiin. Olga vei meidät n.20km päähän ylävirran puolelle, ns.Tankkien joenylityskohdalle.
Kajakit vesille ja ei kun menoksi. Joen mutkaan oli tosin kasautunut niin paljon puita, että oli kierrettävä maitse.
Suma uuksujoella
Tuli pieni koski, niva, ja sain taas vähän tuntumaa, millaista se virtaavassa vedessä meno oikein oli.
Ensimmäinen varsinainen koski oli nimeltään ”Pinkki elefantti”. Nousimme rannalle tarkastelemaan sitä, ja se olikin köngäs eli pikkuinen putous.
Pinkkielefantin köngäs
Tuonneko pitäisi mennä? Jännitystä ilmassa!
Minun ei pitäisi etukäteen käydä katsomassa rannalta laskureittejä, tulee rimakauhu eli menee pupu pöksyyn ja rupeaa jännittämään. Pitäisi vain laskea eikä miettiä liikoja. ACR:ssä ei ollut aikaa käydä etukäteen katsomassa, ja siellä laskettiin jopa 4-5:n koskia.
Muistolaatta Myllykosken rantakalliossa. Lisää mukavasti jännitystä!
Olin ostanut vuosi sitten kypäräkameran Vodla-joen melontaa varten, sillä olin monta vuotta haaveillut ottavani kameralla kuvan koskenniskalta, kun joen kuohut näkyvät alamäessä edessäni. Kuva on tosin vieläkin ottamatta, sillä koskenniskalla on ollut tärkeämpääkin tekemistä, joten valokuvaus on jostain kumman syystä unohtunut. Nyt sain videokuvaa koskenniskalta, mutta se, kuten myös valokuvat, latistavat näkymän.
Illalla saunan jälkeen pojat kyselivät, että olinko jo 60-vuotias. Vastasin, että paria vuotta vaille. Sitten pojat kysyivär, että 10 vuottako siitä oli, kun viimeksi olin koskia laskenut. Vastasin, että yli 10 vuotta. Joku pojista tuumasi, että aika hyvin laskin vanhaksi mieheksi. Otin lauseen kehumisena.