Sähköllä potkua soutamiseen II

Tarina: Pekka Pouhula
Kuvat : Pekka Pouhula. Artikkelikuva: Tauno Kohonen
Videot: Pekka Pouhula
Toimittanut: Pertti Rovamo

Tein testimatkan uudella aurinkopaneelilla. Viikon reissu tapahtui 14.7. – 21.7. 2020 ja se suuntautui kotirannastani Rantasalmen Koisuanniemeltä Heinäveden Kermajärvelle ja takaisin. Edellisen kesän 55 Watin aurinkopaneelin lisäksi sain hommattua 80 watin paneelin. Nyt minulla oli lataustehoa yhteensä 135 wattia. Se oli erittäin toimiva kokonaisuus. Sähkömoottori avusti joka päivä soutamista 4-6 tuntia, joskus enemmänkin.

Kuvaaja Tauno Kohonen

Pieni ongelma matkan aikana oli, että ainoan tiedon akun varauksesta sai säätimen merkkivaloista. Kun vihreä valo paloi, akussa oli virtaa, oranssi kertoi alijännitteestä. Punainen merkitsi, että virta oli lopussa.

Tiistai 14.7.

Pääsin lähtemään kotirannastani iltapäivällä viiden aikoihin. Kolmen kilometrin soutamisen jälkeen laitoin moottorin avustamaan. Soutelin hienossa myötätuulessa Seurasaaren leiripaikalle. Matkaan kului pari tuntia. Pystytin teltan, ruokailin, valokuvailin ja lueskelin.

Matkaa kertyi 9 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia.

Seurasaari

Keskiviikko 15.7.

Nukuin pitkään ja hyvin. Muita leiriytyjiä ei ollut. Verkkaisen aamulähdön jälkeen pääsin vesille hiukan yhden jälkeen. Odotettavissa oli lievää vastatuulta. Suuntasin kohti Haponlahden kanavaa. Avokanava oli aika tylsä, koska maisema jatkui samanlaisena lähes kaksi kilometriä ja lisäksi tuuli vastaan. Sähkömoottori avusti mukavasti.

Kanava yhdistää Haukiveden ja Joutenveden. Syväväylä Saimaan kanavalta Joensuuhun kulkee sen kautta. Kanava on aikoinaan tehty uittoa varten, koska perinteinen laivaväylä kulkee Oravin kanavan kautta ja on varsin mutkainen.

Kanavan jälkeen asetuin Vääräsaaren länsipäähän tauolle. Uusien perunoiden jälkeen asetuin riippumattoon päivänokosille. Niiden jälkeen keitin kahvit. Akku latautui taukoni aikana. Taas jaksoin soutaakin. Suunnistin Joutenveden pienten saarten sokkeloiden läpi Nauvun saaren niemeen. Siellä tein iltapuuhat ja rupesin nukkumaan.

Päivätaival oli 26 km ja aikaa kului kahdeksan tuntia.

Torstai 16.7.

Varasin akkua aamupäivän, oli aurinkoista ja hyvä lataussää. Kun läksin tuuli oli voimistunut ja puhalsi 6-7 m/s vastaista. Nyt saatoin kokeilla kunnolla, minkä verran moottori avustaa vastatuuleen soutaessa.

Puijo-laiva

Matkalla Kuopion ja Savonlinnan väliä liikennöivä matkustajalaiva Puijo ajoi ohi. Onneksi olin silloin veneessä rannan tuntumassa pienellä tauolla. Laivan aallot meinasivat taas yllättää. Puijo tekee yllättävän isot peräaallot.

Puijo-laivan keula -ja peräaallot

Pidin Säynämössä tauon. Olin silloin soutanut kymmenen kilometriä. Akku riitti sinne asti. Normaalisti en olisi lähtenyt soutamaan noin voimakkaaseen vastatuuleen, mutta moottorin avulla se sujui yllättävän hyvin.

Kun jatkoin matkaa, Koukunpolven jälkeen akun merkkivalo muuttui punaiseksi, moottori kuitenkin vielä pyöri. Peukaloniemen kohdalla nostin moottorin ylös. Lähellä olevassa Koloveden kansallispuistoon kuuluvassa Pitkäsaaren retkisatamassa näytti olevan melojia. Jatkoin matkaa Pilpan kanavasta ylös. Soutelin vielä Ruokovedelle Rovamon laavulle yöksi. Iltapuuhat sujuivat hyttysten seurassa.

Olin vuoden 1995 kesäkuussa ollut Kontturin Penan kanssa rakentamassa tätä laavua. Joskus aikaisemminkin olin melontaretkellä yöpynyt tässä. Vieläkin laavu on hyvässä kunnossa.

Rovamon laavu

Kaikkiaan akussa riitti virtaa vastatuuleen 20 kilometrin verran. Soutumatkaa kertyi kaikkiaan 26 kilometriä ja aikaa kului kymmenen tuntia.

Perjantai 17.7.

Olin sopinut Tauno Kohosen kanssa, että hän tulee mukaani päiväksi, kahdeksi. Niinpä soitin hänelle ja sovittiin tarkempi tapaamisen aika ja paikka huomiseksi.

Sain ladattua akkua aamupäivän. Karttui kokemusta siitä, mihin ilmansuuntaan avautuvaan rantaan kannattaa aurinkopaneelien kanssa rantautua. Tämä ranta avautui pohjoiseen ja leiripaikan takana olevan puut varjostivat laavua, rantaa ja venettä koko aamupäivän. Niinpä venettä piti siirrellä kivikkoisessa rannassa usein, että paneelit olivat auringossa.

Pääsin lähtemään yhden maissa. Akun merkkivalo oli taas vihreä. Tuulikin oli hiukan heikentynyt, mutta edelleen puhalsi 3-4 m/s vastaista. Myös virta oli vastainen. Soutelin loivaa ”ylämäkeä” Kermajärvelle. Välillä kapeikoissa oli kovan tuntuinen vastavirta. Kohdatessani taas Puijo-laivan, kokka piti kääntää kiireesti kohti peräaaltoja. Soutajan silmissä laiva tulee pikakiitäjän nopeudella ja äänettömästi

Vääräkosken avokanavan alapuolella istui paikallinen kalastaja veneessään ongella. Hän sanoi jotakin soutamisesta hieman virnuillen. Jälkeenpäin ymmärsin miksi.

Sitä avokanavaa soutaessa pitää ihan oikeasti soutaa ja kovasti. Airojen pitää liikkua tiuhaan, että pääsee eteenpäin. Soutaessaan näkee aivan selvästi soutavansa ylämäkeen. Laitoin moottorin vitoselle, se auttoi kummasti.

Kermanrannan Campingin rannassa oli hyvä taukopaikka. Keittelin perunat ja lepäilin.

Kermakosken ohittavan kanavan sulutuksen jälkeen pääsin Kermajärven puolelle. Soutelin Selän-Hoikat saaren pohjoiskärkeen. Ilta oli hieno. Odotin auringon laskevan veteen, mutta taivaanranta vetäytyi pilveen. Yöllä pieni sadekuuro herätti laittamaan sadesuojan teltan päälle.

Kermajärvi

Soudin 15 km ja aikaa kului seitsemän tuntia.

Lauantai 18.7.

Tuuli oli edelleen vastainen, mutta edellispäiviä heikompi, 2-3 m/s. Läksin soutamaan kohti Heinäveden satamaa, jossa Tauno oli tarkoitus kohdata. Hän olikin ystäviensä Vartiaisen Jussin ja Riitan luona. Mukava pariskunta. He toivat Taunon satamaan ja sitten käytiin heidän kanssaan kaupassa. Jussi toi myös jäähileitä, ne olivatkin tarpeen. Ne pitivät kylmälaukun pitkään viileänä.

Jussi oli hommannut itselleen hienon puusoutuveneen. Hän sai vinkin minun taustapeilistä, joka siis soutuveneessä näytti sen mitä veneen edessä, soutajan selän takana on. Ei tarvinnut koko ajan kurkkia soutaessaan selkänsä taakse.

Taustapeili ja aurinkopaneeli

Kahvittelun ja nestetankkauksen jälkeen Tauno astui etuairoihin ja suunnattiin Taunon ”paratiisiin”, Kermajärven pohjoisrannan tuntumassa olevaan Syrjäsaareen. Tauno tunsi paikat, koska hän on syntynyt Heinävedellä ja liikkunut nuorena alueen metsissä ja järvillä.

Soutumatkaa kymmenen kilometriä.

Sunnuntai 19.7.

Vietettiin koko päivä Syrjäsaaressa. Ladattiin akkuja, niin omia kuin veneenkin. Tuuli tyyntyi ja oli hellepäivä. Kun istuttiin varjossa ja käytiin uimassa pärjäsimme joten kuten. Haasteltiin kaikenlaista ja muisteltiin menneitä.

Kermajärven Syrjäsaari

Maanantai 20.7.

Lähdettin liikkeelle yhdentoista maissa. Tauno ”fiilisteli” hienossa säässä, tyyni ja aurinkoinen ilma.

Tauno jäi pois Kerman Campingin rannassa.Hän soitti itselleen taksin ja lähti hakemaan Jussin mökiltä autoansa. Joku paikallinen ”höpöttäjä-mies” käytti minut autollaan läheisellä kioskilla. Ostin kaksi Eskimoa ja söin ne nautinnollisin mielin.

Rannassa söin puuron ja jatkoin matkaa. Olin katsonut, että sääennuste lupasi, että tiistaina alkuillasta tulee saderintama. Päätin kokeilla pääsenkö sitä ennen kotiin, joten soutelin pitkän päivän, lopetin vasta illalla kymmenen maissa.

Söin eväitä pari kertaa veneessä ja annoin sen aikaa moottorin viedä hiljakseen eteenpäin.

Kun akun punainen merkkivalo syttyi, nostin moottorin ylös ja soutelin ilman moottoria puolisen tuntia. Sen jälkeen akussa oli taas virtaa sen verran, että moottori auttoi eteenpäin. Tein saman tempun toisenkin kerran.

Akun latausta aurinkopaneeleilla

Kun aurinko laski illalla pilveen lähelle taivaanrantaa, paneelit eivät ladanneet enää. Katsoin sopivan rantautumispaikan aamuaurinkoa silmällä pitäen. Simosselän Munaluoto hiukan Joutenveden pohjoispuolella olikin hyvä paikka, ainakin sen perusteella, että nukuin hyvin.

Soutumatkaa kertyi 42 kilometriä ja aikaa kului yksitoista tuntia. Nyt pääsin soutamaan myötävirtaan ja soutu helpottui.

Tiistai 21.7.

Aamulla nousin aikaisin. Illalla laskeskelin väsyneenä, koska pitäisi lähteä, että kerkeän kotirantaan ennen saderintaman saapumista. Annoin kuitenkin aamu-unisena itselleni periksi ja siirsin lähtöä tunnilla, että saisin nukkua edes hiukan pitempään. Jälkeenpäin ajatellen se oli moka.

Aamu oli kaunis ja tyyni. Akku oli latautunut, kun olin soutanut noin tunnin. Reitti kulki taas Joutenveden läpi. Se on hieno järvi, mutta sokkeloisine saarineen sen vaati huolellista suunnistamista.

Joutenvesi

Menettelin niin, että soudin aina puolitoista tuntia moottori ylhäällä akkua ladaten, sitten saatoin ajaa pari tuntia moottorin avustaessa. Toistin tämän useampaan kertaan.

Kun pääsin Haukiveden puolelle, rupesin tuulemaan vastaan noin 2-3 m/s. Se vähän nypytti. Välillä söin veneessä pähkinöitä yms. Kyyrönsaaren pään kaislikkoon jäin pienelle tauolle. Katselin taivaalle ja näin, että ukkosrintama lähestyy. Alkoi sataa vettä ja tuuli voimistui. Päätin lähteä jatkamaan.

Normaalissa kelissä olisin ollut puolessa tunnissa kotilahden suojassa, mutta ukkosmyrsky iski tosissaan. Vastatuulta oli 10-15 m/s ja vettä tuli kaatamalla. En juuri päässyt eteenpäin, eikä akussa ollut virtaa. Mieleen tuli, että jos nyt airo katkeaa tai jotain muuta sattuu, ajaudun tuulen mukana läheiselle karikolle. En muistanut aivan tarkkaan, missä se oli. Näkyvyys oli sateen takia lähes olematon.

Jos vene olisi siinä lastissa ajautunut kivikkoon, se olisi hajonnut, sadevettäkin oli veneessä jo niin paljon. Arvelin, että veneen kokonaispaino lasteineen oli silloin jo 400 – 500 kg. Päätin kääntää laitamyötäiseen, ja soutaa rannikon suojaan. Kun pääsin pienen saaren suojaan, pidin pienen lepohetken likomärkänä ja pähkinöitä syöden.

Rannikko käänsi tuulen taas vastaiseksi eikä se enää antanutkaan suojaa. Soudin matkailuyritys Eräelämykseen. Yrittäjä Pirkko Mokkila ja Kontturin Pena sattuivat olemaan paikalla. Huokasin syvään. Luonnehdin sinne rantautumista puolittain hätärantautumiseksi. Pirkko keitti kahvit. Se tuntui ihanalta. Pena heitti minut autolla kotiin. Vaihdoin kuivat vaatteet ja kävin autolla hakemassa veneestä tavarat. Arvelen, että veneessä oli silloin noin 240 litraa vettä. Kovassa tuulessa en ollut saanut äyskäröityä vettä pois veneestä.

Sadevettä veneessä

Tortai-iltana kävin tyhjentämässä veneen ja soudin sen kotirantaan.

***************************

Teknisiä tietoja ja niihin liittyviä pohdintojani
Laskelma ja teksti: Asiakaspalvelu@innoe.fi / Miika

Vene: Kesälahtelaisen Arvo Ketolaisen veistämä viisimetrinen puuvene.
Sähkömoottiri: Minn Kota Endura C2 (tehoalue 95 – 360W)
Akku: 75Ah Szajder Marine veneakku. Paino 18,5 kg.
Aurinkopaneelit: Innoe aurinkopaneeli 55W + KT-aurinkopaneeli 80W

Oheisissa laskuissa on tehty seuraavat oletukset:Akuista ei pysty käyttämään kokonaiskapasiteettia. Käytettävyys riippuu akun tyypistä, kunnosta ja kuormituksesta. Laskelmissani olen käyttäntyt 80% akun kapasiteetista.
Käytin sähkömoottoria soutamisen aikana puolella teholla.

Aurinkopaneelilta saadaan teoreettisesta latausvirran maksimista 70% eli noin (4.2 Ah + 6Ah)* 0,7 = 7,1 Ah

Sähkömoottorin kulutus tunnissa
180W/12 V = 15 A

Akun kapasiteetti
75 Ah x 0,8 = 60 Ah

Sähkömoottorin teoreettinen ajoaika
60 Ah / 15 A = 4 h

Aurinkopaneelin tuottama virta 4 tunnin aikana
4 h x 7,1 A = 28,4 Ah

Aurinkopaneelilla saadaan lisää ajoaikaa noin
28,4 Ah / 15 A = 1 h 54 min

Laskuissa olen käyttänyt teoreettisia arvoja ja tehnyt useita oletuksia. Asia ei ole suoraviivainen. Akun kapasitetti riippuu monesta tekijästä: akun tyypistä, kunnosta ja kuormituksesta. Aurinkopaneelit tarvitsevat auringon paistetta tuottaakseen sähköä. Niiden tuottoon vaikuttavat useat tekijät: auringon korkeus, asennuskulma ja pilvisyys.

Kokemukseni mukaan aurinkopaneeleilla saa teoriassa noin kaksi tuntia lisää ajoaikaa eli noin 50% lisää sähkömoottorin avustamaan matkantekoon. Ajon aikana tyhjentyneet akustot saa ladattua täyteen miehistön levätessä.

***************************

Käsitteiden merkityksiä

ampeeri: sähkövirran voimakkuuden yksikkö

ampeeritunti: on sähkövirran varaus, jonka ampeerin sähkövirta kuljettaa tunnin ajan. Termiä käytetään esim. puhuttaessa sähköakkujen kapasiteetista.

voltti: sähköjännitteen yksikkö

watti: tehon yksikkö. teho, jonka yhden ampeerin virta aiheuttaa johtimessa, jonka päätepisteiden välillä on 1 voltin jännite.

***************************

Toimittajan kommentteja

Pekka pyysi minua kommentoimaan retkensä vaiheita ja sähkömoottorin toimivuutta, koska olen tehnyt useita pitkiä, kymmenen päivän tai kahden viikon, soutuvaelluksia niin Saimaan vesistössä kuin muuallakin.

  • Olen aina retkeillyt kolmen hengen miehistöllä. Silloin soudetaan kaksilla airoilla ja kolmas pitää perää ja suunnistaa. Taktiikka on ollut, että kukin istuu paikassaan tunnin. Esim. ensin tunti etuairoissa, siitten tunti keskipenkin airoissa ja lopuksi tunti peränpitäjänä ja suunnistajana. Järjestelyn etu on, että kun jokainen on soutanut kaksi tuntia ja levännyt perämiehenä tunnin, vene on kulkenut kolme tuntia..
  • Ei ole merkitystä sillä ovatko miehistön jäsenet naisia vai miehiä. Kun sopiva souturytmi löytyy ja sen määrittää veneen keskipenkillä soutava, veneen etupenkillä istuvahan näkee souturytmin. Kun rytmi löytyy ja se löytyy helposti, vene kulkee kuin unelma. Kerran päiväretken miehistönäni oli kolme bulgarialaista nuorta naista, joista kukaan ei ollut soutanut koskaan. Tosin yksi heistä oli yksikkösoudun maailmanmestarin tytär. He kun olivat miljoonakaupunki Sofiasta. Kaupungin läpi toki virtaa joki, mutta kaupunki sijaitsee vuoristoalueella eikä järviä tai merta ole siellä päinkään. Heiltäkin meni yhteisen souturytmin löytämiseen vain muutama minuutti.
  • Ymmärrän hyvin sähköavusteisen soutamisen merkityksen, kun on souturetkellä yksin, aivan kuten Pekka kertoo. Jos soudetaan kaksilla airoilla, sähkömoottorista on apua lähinnä vastatuulessa, koska tyvenessä tai myötätuulessa vene kulkee soutajien voimin 5-9 km/h. Sähkömoottorin käyttäkelpoisuus kolmen hengen veneretkellä muuttuu ongelmalliseksi toisestakin syystä. Sellainen miehisö tarvitsee jo niin paljon retkivarusteita, että akkua ja aurinkopaneeleita alkaa olla hankala sijoittaa veneeseen. .
  • Ei sähkön käyttäminen apuna retkeä pilaa. Se on lähes äänetön apuväline. On sähköpyöräilykin pyöräilyä. Erään määritelmän mukaan retki on sellaista luonnossa liikkumista, jonka kuluessa syödään eväät. Jos yövytään luonnossa kyseessä on vieläkin vahvemmin retki.
  • Saivartelu on tarpeetonta. Jos sähkömoottoria käyttää apuna, kyse on myös yhä lihasvoimin liikkumisesta. Jos sen sijaan vain istuu sähkömoottorilla varustetussa veneessä, kyse on veneilystä. Siinäkään ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole lihasvoimin liikkumista, luonnossa liikkumista kylläkin.

4 kommenttia artikkeliin ”Sähköllä potkua soutamiseen II

  1. Hieno kuvaus säkösouturetkestä! Videot täydentävät tarinaa mukavasti. Akun lataaminen aurinkopaneelilla käy tosi nopeasti, jos se vie vain 1 tunnin. Oppihan se Tauno souturytmin – ainakin videon perusteella. Nyt vaan odotellaan, milloin kajakin perään kehitellään sähkömoottori ja aurinkopaneelit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.