Lataa PDFTeksti ja kuvat: Mari Jannela
Siperian arojen ja vuorten keskellä sijaitsee Baikal. Se on maailman suurin ja syvin makean veden allas. Talvella sen peittää yli metrinen jääkansi.
Luistin leikkaa jään pintaa. Alla on puolitoista metriä kirkasta jäätä. Raapiessaan jäätä luistin tekee erikoisen äänen. Se soi, helisee ja rahisee. Aivan kuin jää nauraisi.
Burjattien pyhä vuori Shamanka.
– Rakastan luistelun ääntä, joensuulainen matkanjärjestäjä Juri Sevrjukov toteaa ja näyttää instagramiin lataamaansa videota. Tämä matka Baikalin jäille Siperiaan tuli yllättäen. Retkiluistelu on minulle uusi ulottuvuus ja minua jännitti lähteä tekemään tätä, kun rantasalmelainen Pekka Pouhula esitti kutsun matkan järjestämiseksi.
Jää nauraa.
Olkhon saari Baikalilla on uusi turistialue. Sähköt saarelle saatiin vuonna 2005. Matka Irkutskista Olkhon saarelle taitetaan UAZilla, venäläisellä autolla, jolla sanotaan pääsevän mihin tahansa, jos on saha mukana. On pimeää, ikkunoista ei näe ulos ja autossa pomppii kuljettajan lisäksi kahdeksan henkilöä kuuden tunnin ajan. Useamman mielessä ehtii käydä kysymys: mitähän tästä seuraa? On tänne ainakin pitkä matka. Joukko koostuu hyvin eritasoisista luistelijoista. Kuljettaja kertoo, että yleensä hän kuljettaa kiinalaisia, jotka tulevat makaamaan Baikalin jäälle saadakseen energiaa.
– Kerroin asiakkaille, että nyt lähdetään seikkailemaan ja voi olla, että tulee yllätyksiä. En voinut olla varma toimisivatko kuljetukset, majoitukset, ruokailut, löytyisikö kirkasta jäätä ja riittäisikö tekemistä koko ajaksi ja kaikille, Juri Sevrjukov toteaa.
Ahtojäävaellukselle kannattaa pukeutua lämpimästi.
Mittari näyttää 27 astetta miinusta, kun joukkio ensimmäisenä aamuna lähtee liikkeelle hotellilta. Hotelli on hieman erikoinen, koska se on saanut mallinsa 1600 -luvulta peräisin olevasta paalumuurilla suojatusta pikku kaupungista. Joukko pakkautuu UAZiin ja siirtyy 40 km päähän saaren kärkeen ahtojäille. Pakkasessa tehdyn ahtojäävaelluksen tunnelma on arktinen.
– Yllätyin miten kaunis jää voi olla. Se on kuin taidemaalaus, jossa on erilaisia kuvioita. Jääluolat ovat kuin satujen linnoja. Ensi vuonna menemme uudelleen, koska Baikalilla voi tehdä niin monenlaisia juttuja! Juri Sevrjukov on innoissaan matkan kokemuksista.
Skinnareille kiitos
Baikal on 636 km pitkä ja sen jäillä kulkee satojen kilometrien jäätieverkosto. Yleensä jää on kirkasta kaikkialla, mutta poikkeuksellisesti tänä vuonna juuri ennen saapumista satoi märkää lunta, joka pakkasen seurauksena tarttui jäähän kiinni. Baikalin jäällä on vilkasta. Jääteillä tapaa jäävaeltajia ahkioinensa, pyöräilijöitä ja luistelijoita.
Baikalia vaelletaan päästä päähän yli 600 km.
– Omatoimisesti liikkuville retkeilijöille syntyy toverillinen retkeilyhenki. Siinä jaetaan tietoja ja kokemuksia. Siinä ollaan erittäin kiinnostuneita toisten kokemuksista, kertoon huomiostaan helsinkiläinen Skinnareiden (Suomen retkiluistelijat) puheenjohtaja Seppo Sihvonen.
Venäläinen jäävaellusväki on pysähtynyt ja kertoo löytäneensä kirkasta jäätä. Skinnareiden ilmekin kirkastuu. Kokemustenvaihdon ohessa kaivetaan ahkiosta kitara ja lauletaan serenadi naisille naistenpäivän kunniaksi. Suomalainen ja venäläinen polvistuvat Baikalin jäälle kitara kainalossa esittämään pari laulua vuorotellen äidinkielellään. Herkkä kansallisuuksien kohtaaminen.
Kohtaaminen jäällä.
Kirkkaan jään etsiminen vaati Skinnareilta vaivaa ja rohkeutta. Se oli salmen takana, jonne autot eivät uskaltaneet ajaa. Kolme miestä jatkoi väsymättömästi jään etsimistä. Seppo Sihvonen kertoo haltioituneena tarinaa siitä kuinka jää löytyi.
– Paikalliskulttuurin tuntemus on tärkeää. Huomasimme paikalliset hyväsydämisiksi hyväksymään liftarit, kun etsimme kirkasta jäätä. Suurimmaksi avuksi tuli kuitenkin latvialainen nastarenkailla moottoripyöränsä varustanut Karolis, joka ensin yritti hinata luistelijoita letkassa. Toimenpiteen osoittauduttua liian vaaralliseksi hän vei jokaisen miehen erikseen kirkkaan jään reunalle. Kirkkaan jään nähtyäni tuli tunne, että nyt me olemme perillä!
Latvialainen Karolis tuli apuun kirkasta jäätä etsittäessä.
-Jään halkeamista näin heti, että sitä jäätä oli yli metri. Täydellinen liukkaus! Jää oli kuin taidelasia, jonka päällä olisi pikemminkin liikkunut huopatossut jalassa kuin luistimilla. Oli huippukokemus luistella kokonainen päivä kirkkaalla jäällä, jossa ahtojäät olivat tehneet aivan uskomattomia kuvioita.
Vaikka jäätä on yli metri, ovat skinnarit varustautuneet haararemmisillä repuilla, joissa ovat vaihtovaatteet vesitiiviissä pussissa sekä eväät. Mukana ovat lisäksi jääsauva, naskalit, varaluistin ja heittoköysi.
Seppo Sihvonen ottaa vauhtia.
– Tavoitteemme oli löytää lumetonta jäätä. Metrin paksuisella jäätiellä luistellessa tuntui, että turvavarustuksen tarve oli aika mitätön. Koska olimme etsimässä neitseellisiä jäitä, niin pidimme kiinni tavanomaisesta turvavarustuksesta. Oli pettymys, että lumetonta jäätä löytyi vain yhdestä paikasta, mutta erinomainen jääteiden verkosto oli luisteltavassa kunnossa. Siellä sai tuntuman vauhdin hurmaan myötätuulessa kilometrien suoralla.
-Metrin paksuiseen jäähän syntyy kaiken aikaa pieniä murtumia ja railoja, joihin luistin voi juuttua ja niitä on pidettävä tarkasti silmällä, Seppo Sihvonen jatkaa.
Miehet polvistuvat laulamaan naisille.
Baikalin henki
Retken idean arkkitehti on Pekka Pouhula Rantasalmelta. Hänet tunnetaan melojana. Hän on melonut Laatokankin ympäri ja vieläpä yksin – seikkailijaluonne siis. Viime kesänä hän matkasi Baikalille kajakin kanssa syntymäpäivänsä viettoon. Kajakki on ilmatäytteinen, sellainen joka kulkee lentokoneessa. Baikalilla meloessaan hänelle syntyi ajatus palaamisesta talvella.Tällä kertaa hän ottaisi mukaan ESLA:n kicksparkin, joka on moderni potkukelkka. Pekka Pouhula kuvailee kokemustansa pieni virne kasvoillansa: – Potkukelkka on mainio väline, jos luistelu ei ole tuttu laji. Se on turvallinen epätasaisuuksia ylitettäessä, koska potkukelkka sujahtaa niistä horjumatta yli. Potkukelkka kulkee myös näppärästi lentokoneessa ilman lisämaksua.
Eslan kicksparkit toimivat hyvin Baikalin jäällä.
– Potkukelkkani herätti ihmetystä ja paikalliset hihkuivat: finki! Se on venäjää ja tulee sanoista suomalainen kelkka. Oli hienoa potkutella rinta rottingilla.
Olkhon saari on burjattien pyhä paikka. Shamanismi on alueen valtauskonto sekoittuen buddhalaisuuteen. Rukousnauhoilla merkittyjä puita ja pylväitä on runsaasti. Rummutuksella hoidetaan niin kehoa kuin mieltä. Saarista löytyy stupia, joita kierretään kolme kertaa myötäpäivään asettuen sen jälkeen meditoimaan. Pyhille paikoille jätetään rukousnauha, kolikko tai jokin muu lahja.
Mongolian rajalle on sata kilometriä ja Baikal nimi tarkoittaa mongolian kielellä luontoa. Luonnon runsaudesta kertovatkin mm. Baikalissa asuvat hylje ja omulsiika.
Budhalaisuus näkyy saarilla olevissa stupissa.
– Hienoin kokemus oli potkutella yksinään täydenkuun valossa Baikalin jäällä. Pakkasen kiristyessä jäät pitivät ääntä: Syvältä kumpusi matala mollisointuinen ääni, jota pintajäät säestivät kirkkaasti. Edessäni kuun valossa kohosi Shamanka, burjattien pyhä vuori. Kerrassaan mahtava luontokokemus, Pekka Pouhula tunnelmoi ja on ilmeisen tyytyväinen talviseen kokemukseensa.
Rantasalmelaiset Marja Ounasvuori ja retken idean isä Pekka Pouhula nauttivat Baikalin talvesta.
Baikalilla on oma henki. Se henki on iloinen, energinen ja mystinen. Jos yhteistä kieltä ei ole, toimii kehonkieli. Kiinalasten turistien maatessa Baikalin jäällä energialatauksessa alkaa Juri Sevrjukov seisoa päällään. Kiinalainen vastaa siihen välittömästi spagaatilla. Kamerat käyvät ja nauru on yhteinen kieli.
Juri Sevrjukov seisoo päällään Baikalin jäällä.
Kiinalainen vastaa spagaatilla.
Onko tarua vai totta, että Baikalissa on jotain erikoista energiaa? Ainakin se vangitsee kävijänsä: Kerran siellä käytyään, sinne haluaa palata uudelleen. Baikalin talvi on aivan huikea kohde luistelijalle, valokuvaajalle, potkukelkkailijalle ja luonnonuskovalle.
Burjattien pyhät pylväät.
Tietokulma:
Matkoja Baikalille järjestää Juris Travel.
Matkan hinta määräytyy ajankohdan ja palveluiden mukaan. Kesällä on kalliimpaa kuin talvella. Talvelle 2018 on suunnitteilla uusi retki. Lennot Helsingistä Moskovan kautta Irkutskiin ja sieltä paikallisella kuljetuksella Olkhon saarelle.
Jääluolissa on kaunista.
Jään muodostoma linna.
Jää on kuin pitsiä.
Jäätaidetta